Mä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat että laihdutus oli helppoa. Ehkä he ovat löytäneet sen täydellisen reseptin, joka sopii heidän vartaloilleem,  joilla paino tippuu tasaisesti ja varmasti.
Mä olen kokeillut vuosien varrella kaikkia keinoja: paastoamista, minimaalista syömistä, kuitujen lisäämistä, kalorien- ja pisteiden laskemista, yksipuolista- ja monipuolista ruokavaliota, vaihtelevaa kalorimäärää, liikuntaa... Laihdutuslääkkeitä tai -valmisteita en ole kokeillut, mutta muuten on koko kirjo ollut käytössä. Itselläni paino ei tipu tasaisesti, vaan välillä enemmän ja väilillä ei lainkaan. Silloin kun paino tippuu tasaisesti ikäänkuin itsestään homma sujuu hyvässä hengessä. Mutta kun alkaa jumitusvaihe tulee paine ja pakkomielle laihdutuksesta. Tarkkailen painoani, luen blogeja, laihdutuslehtiä ja reseptejä ja syömiset on kokoajan mielessä. Mitä tasaisemmin painotippuu sitä helpompi on luottaa omiin keinoihinsa ja jatkaa laihdutusta ilman stressiä. Kun paino jämähtää alkaa hampaiden kiristely, luotto hommaan menee täysin, olen valmis luovuttamaan ja kompastun usein tässä vaiheessa vähentämään syömistä minimiin, jos vaikka se auttais... Hyvä siinä on muistella mitä on saavutettu, mutta ei silläkään montaa aamua jaksa, kun mittari ei värähdä. Vaikka vuosien kokemuksista on jo oppinut paljon laihdutuksesta ja kroppansa liikkeistä, ei tätä hommaa osaa usein ajatella järjellää, vaan tunteet jyllää.
Toiveissa siis tasaista painonpudotusta. Täällä ollaan ihan flunssassa, mutta aamulla vaaka taas näytti -200g, joten jaksetaan taas painaa.