Välillä sitten käy näinkin: Näin eilen miespuolisen ystäväni. Ollaan nähty viimeks puolivuotta sitten, jolloin olin lihavimmillani eli plus kymmenen kiloa. Salaa ajattelin, että kyllä varmaan nyt huomataan ja kehutaan mun ulkonäköä (tälle tyypille hyvin yleistä). Niin ei! Oltiinko istuttu minuutti tai kaks niin tyyppi kysyy, että ootko sä vähän pyöristyny! Mä olin vähän tyrmistynyt. Jos olis ollu toisen tyyppinen ihminen olisin voinu loukkaantua, mutta tää toisaalta todisti, et eipä mun painon suuretkaan vaihtelut aina miesten silmissä näy. Kyllä tyyppi selitteli hiukan, kun pamautin, että oon laihtunu viime näkemästä kymmenen kiloa.

Tällä viikolla on tuntunut alkavan sataa joka kerta kun mä oon lähdössä ulos, ei kiva. Kävin katsastamassa vanhan tutun joukkuelajin harkkoja ja taidampa ensi viikolla mennä verestämään itsekin kentälle muistoja. Tää viikonloppu olis tarkoitus ottaa rauhallisesti ja siivoilla. Ei humppaa, eikä skumppaa!