Katsoin eilen neloselta ohjelman Kutistuva nainen, jossa sairaalloisen lihava nainen oli läpikäynyt vatsalaukun pienennyksen, laihtui rajusti kun ei voinut enää oikein syödä ja ylimääräinen venynyt nahka piti leikata pois. En pystynyt oikein katsomaan vaan suljin silmät vähän väliä. Loppuun oli kuitenkin katsottava, kun oli aloittanut. Hyvin ohjelma todisti, että laihdutus on paljon myös henkinen juttu, ei vaan fyysinen "suoritus". Ongelmat, jotka on ollu ennen laihdutusta, eivät katoa kilojen myötä. Mietin vaan kuka on se lääkäri, kuka oli naiselle suositellu noin mahtavia leikkauksia, noin tiukalla aikataululla ja sitten vielä lopuksi olkapaiden kohotus ja silikonit päälle. Morjens!
Kun olin viikot muualla ja ilman vaakaa onnistui se yllättävän hyvin. Ei tullu mietittyä syömisiä tai painoa, piti vaan jatkaa samalla tahdilla eteenpäin. Ja tietysti tähän positiiviseen tunteeseen liittyi se, että tuloksia tuli. Olen oikein tyytyväinen, että alkukuun jumista huolimatta viime kuussakin laihduin melkein 2kg, mikä on tavoite.
Tänään on siivouspäivä ja piti mennä salille, mutta kun menen uudelle salille niin se aukeaa vasta kello 13, kun mulla ei ole vielä korttia, joten menen varmaan vasta huomenna.