Ompa mukava kirjoitella, kun ulkona on sopivan kirpakka pakkanen ja aurinko paistaa ikkunasta. Tänään on siis löydetty positiivisuus takaisin tähän toimintaan, vaikka välillä paino junnaa ja on vaikea suhtautua rationaalisesti koko touhuun. Eilen mietin kaupungilla kävellessäni, että saan olla ylpeä saavutuksistani. Jos painaessani 72,2kg minulle olisi tarjottu, että painat 64,8kg, mutta painosi junnaa sen jälkeen jonkinaikaa paikoillaan, olisinko suostunut? Totta hitossa! Sitä on asettanut itselle tietyt tavoitteet ja nälkä kasvaa syödessä. On vaikea muistaa, että mulla on loppu elämä aikaa. Aina tulee joku juhla lähitulevaisuuteen, jolloin olisi kiva painaa sen ja sen verran. Asiat pitää nähdä suuressa mittakaavassa. Kärsivällisyys kantaa varmasti hedelmää tulevaisuudessa. Olen aiemmin laihduttanut erilailla "epäterveellisesti", jolloin tulokset on nopeita, muttei pysyviä. Toisaalta on hyvä, ettei tämä käy liian helposti, koska mietin eilen, että kun pääsen tavoitteeseeni en kyllä koskaan halua lihota takaisin! Pohjakosketus on nyt koettu. Mitä suuremman työn laihtuakseen tekee, sitä innokkaammin siitä luultavsti haluaa pitää kiinni ja jaksaa panostaa painonhallintaan.