Ulkona on loskainen sää, mutta tämä tyttö nautti eilen pitkästä aikaa, kun pytsyi käpöttelemään illalla ilman pipoa ja paksua toppavarustusta. Kävely oli vaivatonta ja vauhdikasta. Ajatukset harhailivat omia reittejään ja lenkki tuli käveltyä lähes huomaamatta. Vaikka kyllä harmittaa, että lumet sulaa, kun vihdoin pääsin hiihtämään ja läheisellä järvelläkin olisi matkaluistelulle jäärata. Hiihto on kyllä tosi tehokas koko vartalolaji. Siinä hommassa löytyy ihan uusia lihaksia, kunhan on kunnon sukset alla.
 
Minäkuvani kanssa olen kummassa murrosvaiheessa. Olen niin tyytyväinen painonpudotukseeni, etten varsinaisesti tunne itseäni enää lihavaksi. Tai ainakin olen hyvin ylpeä jo saavutuksistani ja alan taas tykätä vartalostani. Toisaalta harmittaa vietävästi, kun paino jumittaa. Puntarin lukematkaan eivät oikein vielä tunnu kovin pieniltä, kyllä ensin pitäisi päästä maagisin 60kg alle. Tässä hommassa täytyy keskittyä omaan hyvään oloon, joten unohdan vaa'an ja keskityn vain positiiviseen ajatteluun.

Eilen kävin liian pienten vaatteiden kaapin kunnolla läpi ja löysin sieltä useammat housut, jotka kohta ovat sopivia ja useamman paidan, jotka jo näyttivät normaaleilta. Ruokarytminkin olen rillutteluiden jälkeen saanut taas kuntoon. Eilen löysin kaupasta uuden KG-lehden, josta pidän. Siitä riittää lukemista pitkäksi aikaa.