Taas kummallista havainnointia itsestä... Eli mulla on kunnollinen kaksoisleuka, mutta en koskaa itse näe sitä kuin valokuvissa, miksi? No katsoessani peiliin on naama peruslukemilla, en hymyile tai puhu, jolloin leuat normaalisti kunnolla ilmestyvät. Jännä havainto!
Nyt kun kilot alkavat karista, sitä vasta pystyy itselle myöntämään, että ehkä vanhassa olotilassa oli vikaa ja kilot kiusasivat. Myönnän jättäneeni muutamia synttäreitä ja bileitä väliin, koska olin niin lihava ja en halunnut kohdata esim. jotain vastakkaisen sukupuolen edustajaa siinä olotilassa. Nyt kilot ovat karisseet jopa pelottavan helposti. Eilen iltakävelyllä mietiskelin, että tekemäni elämänmuutokset ja liikuntaan käytetty aika on aika pieni hinta siitä, että kilot lähtevät ja minulla on mahdollisuus saada vanha vartaloni, josta voin olla ylpeä takaisin. Ehkä minulla kilot ovat vaikuttaneet eniten itsetuntoon juuri, kun pitäisi olla kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen. Jos itse en ole ylpeä kropastani, on minusta kummallista ja kiusallista, miten joku muu voisi olla. Olen kai oikeastaan vältellyt kontaktia, jotta minun ei tarvitsisi kohdata kilojanikaan.
Eilen olin iloinen iltalenkistä, sillä olen aina keksinyt itselleni sääntöjä liikunnalle. Kun kävin kuntosalilla piti sinne aina päästä aamusta, kun vatsa ei vielä pömpöttänyt, joten liikkeitä tuntui helpolta tehdä. Nyt siis kumosin säännöstöäni kävelemällä illalla ja eipä tuo kummemmalta tuntunut. Samahan se on milloin urheilee, kunhan vatsa ei ole vaan täysi.
Tänään alkoi sitten kuukautiset, jonka arvasin jo aamulla, kun vaaka oli kummasti värähtänyt ylöspäin. Edessä on siis turvotus viikko ja edellisten aikana paino ei ainakaan kovasti laskenut. No se on ainakin hyvä tietää etukäteen, niin ei pety. Tänään on kuitenkin karkkipäivä, sillä kuukautisten alkaessa syön karkkia. Kerran kuussa ei paha.