Eilinen kävelylenkki jäi välistä, kun menin vanhemmille ja he houkuttelivat minut mukaan huonekalu ostoksille. No kuusi tuntia kaupoissa kävelyä oli kyllä jo sinänsä urheilusuoritus. Tänään piti olla lepopäivä, mutta korvaan eilen välistä jääneen lenkin.
Luin aamulla Hesarista jutun Todelliset laihduttajat, jossa ylipainoiset kertoivat laihduttamisesta. Se herätti miettimään omia tunteita ja asenteita. Nykyinen ruokaympäristömme aiheuttaa lihavuutta. Koko ajan on tarjolla pikaruokaa ja nopeaa einestä. Sinkkuna hyvin huomaa kuinka pakkauskoot ovat isoja. Marketissa on vaikea löytää jauheliha pakettia, joka olisi alle 400 grammaa ja osa leipäpakauksesta on aina pakastettava. Elämänmuutokseni myötä olen taas innostunut ruuanlaitosta. Eineksien vähentyminen on myös näkynyt lompakossa. Kaupassa tulee käytyä harvemmin ja pakkasesta löytyy aina kiireeseen syömistä.
Tv välittää laihaa naiskuvaa, mutta mietipä milloin olet nähnyt Sinkkuelämässä tai Täydellisissä naisissa, jonkun kuntoilevan. (Okei, lukuun ei oteta, jos Edie juoksee kaksi askelta lenkkivaatteissa tai sinkku-naiset joogaavat kerran tuotantokaudessa.) Näemmehän näiden naisten elämän koko muunkin kirjon. Ihailemme heidän ulkonäköään ja elämäntapaansa. Käymme itsekin harva se ilta ystäviemme kanssa syömässä ja istumassa iltaa. Siihen elämäntyyliin ei kuulu kuntoilu, vaan juoruilu ja sitten ihmettelemme, miksi takalisto leviää.
Itse olen huomannut omaavani vääristynee ruumiinkuvan. Koska olen ollut suurimman osan elämästäni normaalipainoinen, pidän elelleen itseäni todellisuutta hoikempana. Valokuvat pysäyttävät todellisuuteen joka kerta. Olen myös todennut, että kun ihminen ylittää tietyn rajan jolloin muut ihmiset ajattelevat hänet lihavaksi. On sen jälkeen sama tuleeko kiloja 5 vai 15 lisää. Samoin käy laihduttaessa, jos kukaan ei oikeastaan ole huomannut, että olen lihonnut 10 kiloa, saan laihduttaa ainakin 15 ennen kuin kukaan huomaa minkään muuttuneen.
Laihduttaminen on tähän asti sujunut ilman suurempaa kipuilua. Vaikka olen tehnyt elämäntapa muutoksia, pelottaa tasapainottelu vaihe laihduttamisen jälkeen minua suuresti. Onhan fakta, että vain viisi sadasta onnistuu laihduttamisessaan. Opinko koskaan suhtautumaan ruokaan normaalisti? Ja mikä estää minua tyydyttäytymästä onnistujan olotilaan ja huomaatattaan kilot kiipivät takaisin?